ASP-muistoja

Meeemoriiiiiieeeess ja pitkää stooria

Nyt menemme kauas Donnan historiaan, jota en enää edes tunnista joskus eletyksi elämäksi.

Olin lähes koko aikuisikäni seurustellut erittäin hyvin toimeentulevan äijän kanssa, eikä rahasta ollut juurikaan tarvinnut välittää. Kävin töissä lähinnä harrastuksena. En edes yleensä muistanut milloin palkkapäivä oli saati välittänyt paljonko palkkaa tuli. Sitä nyt ilmestyi tilille silloin tällöin ja jos se oli loppu, pyysin mieheltäni lisää.
Hävettääkö nykyään? Jep...

Erottuamme keväällä 2010 muutin vuokrayksiöön ja aloin opetella itsenäistä elämää.
Olin siinä aluksi täystunari. Olin koko ajan rahallisesti kusessa. Ensimmäiset puoli vuotta meni ihan vain hengissä pysymisen opetteluun. Okei palkkani oli tuolloin melkein 700 euroa pienempi, mutta lainalyhennyksiä ei muistaakseni ollut kuin 60 euroa luottokortista.

Syksyllä olin oppinut jo laittamaan rahaa syrjään ja aloin matkustella. Ramppasin kaksi kertaa vuodessa milloin missäkin ja esim Thaimaan matkaa varten säästin puolessa vuodessa 2500 euroa. matkan jälkeen masensi, että vaivalla säästetty summa oli tuhlattu kahdessa viikossa.
Teki mieli alkaa säästämään johonkin pysyvämpään kohteeseen. Aloin haluta omaisuutta. Asunnon.

Railakkaan loman jälkeen talous oli taas retuperällä ja lomarahoja odotellessa kesäkuun alussa 2012 marssin pankkiin ja ilmoitin haluavani perustaa ASP-tilin.
Taloudellinen tilanteeni oli siinä vaiheessa: Tili tyhjä, sijoitusrahastossa 0,50€ ja kotona kaksi pikavippilaskua yht 250€.

Herra pankkiiri oli hyvin epäilevän näköinen tutkiessaan tilejäni ja oli sitä mieltä, että josko sinne aspiin pistettäisiin tililtäni vain 50 euron kuukausittainen suoraveloitus. Minulle puhuttiin kuin lapselle, joka ei nyt ymmärrä tai osaa laskea menojaan.
Ilmoitin, että haluan tallettaa satasen kuussa ja piste.

Kaksi viikkoa myöhemmin olin tallettanut Aspiin lomarahoista 500 euroa ja nälkä kasvoi syödessä. Tein koko ajan pieniä siirtoja tilille. Alle kuukauden päästä tästä hengasin kahta duunia tekevän kaverini kanssa, kun tämä sai tekstarin pomoltaan, joka kyseli tunteeko kaveri ketään, joka pääsisi tuuraamaan nopeasti (ja jolla olisi tietty alan kokemusta). Kaveri antoi pomonsa puhelinnumeron minulle ja soitin reippaasti rouvalle, esittelin itseni ja kysyin saanko tulla kokeilemaan. Yhtäkkiä mulla oli kakkosduuni ja toinen palkka.

Lokakuuhun mennessä Aspissa oli melkein 3000 euroa.
Kävin saman pankkivirkailijan luona perustamassa eläkevakuutuksen ja johan oli muuttunut ääni kellossa. Mies kehui, että hyvinpä on tili kasvanut ja yritti myydä vaikka mitä tilejä ja vakuutuksia samalla. Totesi vielä, että nähdään sitten viiden vuoden kuluttua tuolla asuntolainaneuvottelukopissa. Totesin jääräpäisenä, että nähdään mielummin kahden vuoden kuluttua.

Siinä vaiheessa tämän alueen rumat pienet yksiöt maksoivat noin 95000-105000€, joten otin tähtäimeen saada Aspiin kymppitonnin.

Vuosien varrella tapahtui kaikenlaista ja velat tulivat hidastamaan tätä kahden vuoden uhoani :)

Tänään melkein päivälleen neljä vuotta myöhemmin myin ylimääräisen läppärini 150 eurolla.
Olin siirtämässä summaa Aspiin, jonka jälkeen sen saldo olisi ollut 9950€.
Siirsin sittenkin 200 euroa. Ylimääräinen osuus on pois käyttörahoista tai puskurista tai jostain.

Nyt Aspissa on tuo kauan odotettu täysi kymppitonni.

Jännä tunne! Yksi etappi saavutettu!

No hintakehityksen takia tuo kybätonni ei tänä päivänä vielä riitä, mutta paljoa ei enää puutu.
Tein lainahakemuksen pankkiin maanantaina ja (työaikojen takia) odotan puhelua asiasta perjantaina.
Noudatin lukuisia neuvoja ja olen lukenut nyt kolme päivää kaikkea mahdollista aiheesta ja tutkinut asuntomyynti-ilmoituksia. Alakertaan en ole vielä ottanut yhteyttä, koska aloin haaveilla, että asunto olisikin heti siedettävässä kunnossa, niin ettei mitään suurta tarvitse tehdä.
Tunnen itseni (ainakin toistaiseksi) hyvin rauhalliseksi ja  maltilliseksi.
Katsotaan nyt mitä perjantaina puhelimessa sanotaan.
Ommmmm....