Taloudellinen stressireaktio

Seuraava paljastus saattaa järkyttää herkempiä lukijoita.

Ryvin hetken syvissä vesissä motivaatio täysin hukassa.

Koko taloudellinen elämäntarkoitukseni oli vaakalaudalla.

Harkitsin jo blogin lopettamista tai ainakin pitkää taukoa. O_O

Syyt

1. Puskuriin kajoaminen

Vastahan rutisin, että laivalle meni ihan hitokseen liikaa rahaa ja käyttöbudjetti oli vaarassa. Kurjuudessa kituuttelemalla olisi ehkä selvitty, mutta vappuna se iski. Päässäni suorastaan naksahti.

Oltiin viikko sitten Lidlikaupassa ja osteltiin muiden ruokaostosten päälle herkkuja illan ratoksi. Samalla kun ostoskori täyttyi, laskeskelin päässäni loppusummaa ja kauhu ja epätoivo alkoi kasvaa.

Ostoskorin sisältö ei ollut suuri, eikä lasku mikään päätä huimaava, mutta silti sain tästä rahankäyttöepisodista sellaiset kilarit, että melkein itkin kassalla...

Onneksi ukkoni on tottunut muijansa "erikoisuuksiin" eikä säikähtänyt tai sitten siltä alkaa hämärtyä normaaliuden rajojen käsitys...

No yhtä kaikki. Siinä sitten rauhoituttuani siirsin puskurista 200 euroa käyttötilille, koska tämän hermoromahduksen myötä halusin elää hetken rahahuoletonta elämää ja ostaa kaupasta jätskiä jos siltä tuntuu.

Ja kyllä sillä mielenrauhaa sitten saikin. Intouduin järkkäämään vappupiknikiä ja syömään valmissalaatteja. Omatunto ei soimannut kertaakaan.

Paitsi eilen, kun laskin perjantain palkkapäivänä tapahtuvan nettovarallisuuden kasvun: 

Nousua tapahtuu tämä notkahdus huomioituna kämäset 286 euroa. Jippikaiper*eleenjei...

2. Osakeostot

Jep. Tein sen. Ostin tossa yks aamu Nokian osakkeita, kun huomasin, että niiden arvo on laskenut ihan hurjasti ja sain päähäni, että kyllä ne viimeistään syksyllä sieltä vielä nousee, menin ja painoin osta-nappia. Tämä mutu-tuntuma perustui järkeen, tunteeseen, keskusteluihin isoveljen kanssa ja siihen että yritys on tuttu ja sen sekoiluja on helppo seurata. 

Ostin muutamalla satasella, jotka Nordnettiin oli kertynyt vapaata massia rahasto-ostojeni ohella, joten ostopalkkio ei syönyt pottia niin suuresti (muka).

Arvonlasku luonnollisesti jatkui ja vaikka se oli odotettavissa niin mielialani laski tietysti sen mukana. 

3. Mökkihaave

Meillä (mulla ja miehellä) on mökkihaave. Ihan sellainen pikkuinen kuivanmaan piilopirtti, joka kustantaisi remontteineen 33 000 ökröä. Möksä 30 000€ ja remppa n. 3000€.

Haaveilimme (Huom! Emme suunnitelleet. Ainakaan vielä...) tässä yks päivä, että jos laittaisimme säästöön satkun per naama eli 200€ kuussa, olisi kolmen vuoden päästä kasassa 7200 euroa eli 21,8 prossaa tuosta haavesummasta ja lainaa tarvitsisi "enää" 24800. 

En tiedä mökkilainosta hevonpeetä, mutta asuntolainalaskurilla (vapaa-ajan asuntohan sen on) tuo tekisi 25 laina-ajalla, 1,7% korolla kuukausittaiseksi lainanlyhennyssummaksi 98 euroa.

Ei paha.

Muttei varmaankaan myöskään realistinen. 

Lisäksi möksässä on paljon muitakin juoksevia kuluja. 

Mutta haave saattoi nyt tulla jäädäkseen.

Vaatii vaan selvästi lisää suunnittelua, budjetointia ja laskemista.

Mutta mitä tämä haave sitten tekee alkuperäiselle sijoitussuunnitelmalleni?

Mullahan oli tarkoitus lähteä tavoittelemaan tässä viiden vuoden kuluessa sijoitusasuntoa.

No mökkihaavehan kiilasi sen edelle tietysti.

Ja söi samalla alkuperäisen suunnitelman pohjaa rankalla kädellä.

Toisin sanoen horjutti taloudellista elämäntarkoitustani.

4. Kirjoitustahdin hidastuminen

Olen jo monesti pahoitellut sitä, että kirjoittelen nykyään niin harvoin. Pääsyy on se, että vietän aikaani nykyään uuden bosseni kanssa (mies ja pikkumimmit),  enkä enää istu himassa alituiseen laskemassa rahojani ja räpläämässä budjettia ja sunnitelmia.

Rahankäyttöni on myös muuttunut radikaalisti, koska otan ruokaostoksissa nykyään huomioon kolme muutakin ihmistä. Tämä vaatii vieläkin hiukan totuttelua ja sitten kun olen ensin itse sopeutunut elämään tämän uuden ruokabudjetin kanssa , niin osaan varmaan pulistakin siitä paremmin.

Olen jo pitkään suunnitellut meidän poppoon aterioista postausta, mutta kokatessa unohdan aina ottaa veikestä safkoistamme kuvia, joten postaus olisi kuin keittokirja ilman kuvia a.k.a. boring as hell.

Tämäkin veti mieltä matalaksi ja pohdin onko tässä enää mitään järkeä, jos kerran ei ole mitään asiaakaan.

5. Tiukka toukokuu

Toukokuusta tulee niin tiukka, että korotin käyttöbudjetti varmuuden vuoksi 750 euroon.
Olen taas lähdössä ruotsinlaivalle ja pelkään kui ruttoa, sitä että sekoan jälleen.
Lisäksi on vuorossa vanhemman minimimmin synttärit, joita järkkäilen ihan intoa piukeena.

Tämähän siis tarkoittaa, että ensi perjantaina palkkapäivänä puskuriin jää ihan paska summa. Laskujeni mukaan 131 euroa. Palkkakuitti ei ole vielä saapunut ja stressaan sitäkin, että olen laskenut jotain päin pyllyä ja palkkaa tulee vähemmän.
Tämäkin vielä...


Summa summarum: Kaikki tämä aiheutti niin paljon stressiä, että tuli olo etten kykene enää edes ajattelemaan mitään rahaan liittyvää ja silloin epätoivosta kumpusi tämä kauhea luovuttamisidea.

Mitä sitten meikämandoliinille tapahtuisi, jos lopettaisin blogin pitämisen?

No aivan tasan tarkkaan ote lipsuisi.
Unohtaisin tuota pikaa nettovarallisuuden määrän sen kasvattamishalut. Unohtaisin polun, jolla ollaan hitaasti ja välillä epävarmastikin edetty, mutta silti koko ajan EDETTY.
Heräisin karuun todellisuuteen joskus 10 vuoden päästä ja piiskaisin itseäni, että miksi oi miksi luovutin ja silloin ainakin olisin jo myöhässä. Kaikki olisi pilalla psyykettä myöten.

Joten heti kun purin nämä asiat tähän ruudulle, helpotti ja kykenin ajattelemaan taas järkevästi.
(Olen siis kirjoittanut tätä kirjoitusta jo kaksi päivää.)
Epätoivon verho raottui ja järjen ääni hyökkäsi kuin puskista apuun:

Ratkaisut

1. Tapaus puskuri

Okei, koskin siis puskuriin. Tuhlasin 200 euroa. Hei haloo...
En sentään tehnyt velkaa vaan kotiutin omia säästöjäni.
Muistatteko kun pari kesää sitten pistin semmosen tonnin haisemaan ihan vaan kesälomarientoihin? Joten paljon pahemmin olisi voinut käydä. Ei enää märehditä tätä vaan mennään eteenpäin.

2. Osakkeet

Ekat osakeostot takana, pieni (odotettu) arvonlasku koettu ja heti ollaan ihan maansa myyneitä.
Hei kamoon nyt!
Tällaiseen on totuttava, jos leikkiin aikoo ryhtyä.
Parhainta on jos joskus opettelisin pois tästä pahasta tavasta kuikuilla sijoitusteni tilannetta n. 7 kertaa päivässä. Säästyisin monilta vatsanväänteiltä.
Ensi kerralla tosin säästän vähän isomman summan osakekaupoille kuin tuon kaksisataa, mutta jostain oli aloitettava.
Eli se siitä ja niin on tämäkin asia käsitelty.

3. Tapaus mökki

Keissinähän oli siis mökki vs. sijoitusasunto.
Mökki tuo mielihyvää ja sijoitusasunto turvallisuutta.
Mitäs jos nyt eläisin hetken niin kuin normaalit ihmiset ja hankkisin jotain mitä mieleni halajaa, enkä aina vain miettisi onko tämä tuottavaa.
Yksiöni (jota kodiksi yritän kovasti kutsua) on ollut ostohetkestä lähtien pelinappula "sijoitustaktiikassani".
Sitäpaitsi tässä on 20-25 vuotta eläkkeeseen. Ehkä siinä ajassa saa jotain muutakin haalittua, kuin 30 donan möksän. Eli miksi tämä piilopirttimme sulkisi pois haluamaani "sijoitusasuntodynastiaa"?
Ja tämäkin mökki-idea on vasta niin haaveasteella, että miten mulla on edes energiaa tällaisestakin ottaa stressiä.
Voi herranpieksut!

4. Blogin kirjoitustahti

Asiaahan siis on. Ei vain ole samalla lailla aikaa eikä resursseja kirjoittaa, koska oma läppäri on himassa ja jaan miehelässä läppärin kolmen muun ihmisen kanssa. Puhelimesta ei ole mihinkään, koska selaimeni ei anna kommentoida eikä muokata tekstejä.
Joten aikaa pitää vain järjestää tai vaikka kirjoittaa tekstit osissa, niinkuin tämänkin.

5. Tapaus tiukka toukokuu

Niin siis puskuriin menee 131 euroa.
Nordnetiin ohjautuu 100 euroa.
Asuntolaina lyhenee 282 eurolla.
Joten vaikka tahti nyt tämän kuun töppäilyiden takia hidastuukin, se ei sentään mene takapakkia. Matka jatkuu pikkusipsutuksin kuitenkin koko ajan eteenpäin.
Olen selvästi suuruudenhullu ja tottunut liian hyvään, kun tällaiset pikkutöyssyt ottavat näin pirun koville.
Joten nyt iloitsen etenemisestä ja rauhotun.

Lopputulos

Femmis ei ole menossa minnekään!

Tehdään diili: Blogini kymmenvuotissyntymäpäivänä muistelen tätäkin notkahdusta ja hössötystä ja skoolaan tälle pölinälle mökkini terdellä.

Okei... silloin on kylläkin marraskuu 2025, joten tuskin istun rännän keskellä metsässä, mutta ajatuksen tasolla tässä on ideaa!