Pizzaonline

Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

torstai 26. huhtikuuta 2018

Taloyhtiölainanmaksu

Se on maksettu!

Poissa on!

Asuntooni kohdistui kolme erilaista velkaosuutta, joista  ensimmäisen sain maksettua heti muuton yhteydessä viime syksynä.
Tätä toisen ja kolmannen lainan maksuajankohtaa piti odottaa näääääinkin pitkälle, mutta nyt se on vihdoin hoidettu!
Jäljellä oleva summa oli 392 euroa
Olen aiemmin höpötellyt parista satasesta, koska jostain syystä tässä taloyhtiössä on ihan pirun vaikea saada selkoa, kuinka paljon velkaa on jäljellä.
Tai sitten en vain osaa tulkita saamiani papereita (vielä). 
Veikkaan jälkimmäistä...

Tämä tarkoittaa että:

* Vastikkeen määrä alenee heti ensi kuusta alkaen 166 eurosta 154 euroon eli käytännössä -12€/kk. Jee!

* Asuntolainani nousi juuri 392 euroa. 
Mutta ei haittaa pätkääkään, koska summa pysyy edelleen alle 90 000 euron ollen tällä hetkellä siis ruhtinaalliset 89596€. 
Jee!

* Laskun lähettämisestä koituneesta "vaivasta" huoltoyhtiö laskutti jälleen iloiset 50 euroa, jonka maksoin muutenkin niukista käyttövaroistani. 
Buu!

Säästökuun rahankäyttö

Käyttörahoista puheenollen...
Tilanne ei ole ihan hirveän huono. 
Olen elänyt viikot niukkaakin niukemmin.
Esimerkiksi ekalla viikolla käytin ma-pe-akselilla VAIN 24 euroa?!?

Viikonloput sitten taas olen tuhlannut kuin reikä säästöpossussa...
Tosin suunnitellusti. Ensin oli työpaikan bileet, jonka jälkeen oli romanttiset illallistreffit ukkoni kanssa, joihin innostuimme panostamaan ehkä vähän liikaa.
Viime viikonloppuna järjestin yllätyssynttärit kaverille ja nieli sekin kieltämättä hynää, mutta voi oksat pois kun oli hyvät juhlat :)
Ja sitten vielä tuo ylimääräinen 50 euron lasku...

Kaiken tämän jälkeen luulisi, että sitä porskutellaan jo kovaa kyytiä visan selässä...mutta EI!
Palkkapäivään on 13 päivää ja rahaa on jäljellä vielä noin 90 euroa.
Enää ei ole mitään suuria menoeriä. 
Ei edes vappu, jonka vietän todennäköisesti vain kultani kainalossa.

Uskon vakaasti pärjääväni.
Jännä mitä kadonneen motivaation löytyminen tekee sisukkuudelle!

Motivaatio

Motivaatiosta puheenollen...
Luin, että heinäkuussa muun kuin ensiasunnon lainakatto nousee 85 prosenttiin.
Eli jos/kun ostan ensimmäisen sijoitusasuntoni, on fyrkkaa oltavakin vähintään 15 prossaa asunnon hinnasta.
Lannistuinko?
No en todellakaan!
Kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

Laskin, että jos asunnon hinta olisi 60 000€, 15 prossaa siitä on 9000€.
(HUOM! Lausetta editoitu kommentissa huomioidun laskuvirheen jälkeen!)
Plus varainsiirtovero 2 prossaa 1200.
(Pyrin siis löytämään jostain skutsista vielä halvemman kämpän.)

Eli puskurin kerättyäni tarvitsen säästöön taas noin kymppitonnin.
Lisäksi asuntolainaa on ilmeisesti lyhennettävä kiivaammin, jotta uutta lainaa irtoaa sitten suopeammin. On selvitettävä paljonko. Hmm..

"Ihan iisibiisi!" 
Toteaa sankarittaremme ylimielisesti hiuksiaan heilauttaen ja jatkaa aamupuuronsa lusikointia...

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Treffit Puudelin kanssa

Aloin kirjoittaa aikoinaan tätä blogia pitääkseni motivaatiotani yllä.
Yllätyksekseni löysinkin sanoin kuvaamattoman ihanan blogiyhteisön ja samoihin maaleihin tähtääviä, samoin ajattelevia ja toisiaan tsemppaavia kanssamatkaajia.

Puudeli

Tiistaina tapasin vihdoin ihanan blogisiskoni Puudelin livenä!!!
Menimme motivaation nostatuskahville ja siitä kehkeytyi melkein neljän tunnin lenkki/kahvittelu/ostosreissu, jonka aikana ei hiljaista hetkeä tullut!
Kokemus oli aivan huikea!

Tapasin täysin ventovieraan ihmisen, joka tuntui heti ensi hetkestä siltä kuin oltaisi tunnettu aina.
Aivan uskomaton fiilis, kun olet luonut blogitekstien perusteella kuvan ihmisestä ja sitten se ihminen on elävänä edessäsi ja osoittautuu ihanaksi, lämpimäksi, aidoksi ja avoimeksi ihmiseksi, joka on täysin samoilla linjoilla kanssasi ja jonka kanssa ei jutusta meinanaa tulla loppua! :D

Esimerkiksi kävin Puudelin kauppareissulla, jossa ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin joku ihan oikeasti vertaili kanssani kilohintoja, tiesi, että maanantaina tuo tuote tulee parempaan tarjoukseen, vaihtoi kehotuksestani salottisipulit tavallisiin ja kaivoi repustaan oman kangaskassin.
Olin jo aivan tottunut kavereiden tai mieheni kanssa kaupassa siihen, että joko kommenteilleni nauretaan tai puhun suurinpiirtein kivelle...

Kiitos Puudeli ihana sister from another mother! <3

Koska olen edelleen häkeltyneen liikuttunut kohtaamisestani Puudelin kanssa, lähes neljän tunnin treffeistämme ja Puudelin iki-ihanasta tapaamisen kertomuksesta, en lähde keulimaan sössöttämällä ihan koko stooria uudestaan, joten kohtaamisemme voi lukea paremmin Puudelin omasta blogista täältä!

Puskurikisa med Puudeli

Pohdimme pitkän tähtäimen sijoitussuunnitelmia, joista omat tulevat asuntosijoitushaaveenisuunnitelmani olen jo maininnutkin.
Puudeli saa kertoa omistaan sitten aikanaan itse! <3
Totesimme myös molemmat olevamme (ihan samanlaisia) malttamattomia projekti-ihmisiä.
Meidän täytyi saada myös motivoiva lyhyentähtäimen maali.

Koska kärsimme molemmat synkästä puskurinpuutteesta, syntyi idea puskurikisasta!

Päätimme hankkia molemmat tonnin puskurin!
Puudelilla on tosin edelleen niskassa velkataakka, jonka lyhentämiseen menee vielä hetki ja koska oma velkataakkani on nykyään historiaa, koin että kisa on Femmikselle iiiihan liian helppo ja sitä kautta Puudelille epäreilu.

Joten parahin Puudeli! Korotan oman puskuritavoitteeni kolmeen tonniin!

Kolme tonttua puskuritilille vuoden loppuun mennessä!
Silloin on meidän molempien välietapit saavutettu ja on aika kääntyä sille pitkänmatkansuunnitelman tielle, jolle tarvitsemme tietenkin sitten aikanaan motivaatioksi uudet välietapit.

Next time on FemmaDonna

Tällä viikolla on tapahtunut ja tapahtuu vielä muutakin, josta tulen piakkoin höpisemään

- Ensimmäinen taloyhtiön kokoukseni
- Lopun taloyhtiön velan poismaksu
- Säästökuukauteni eteneminen

Stay tooned. I'll be back... 

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Huhtikuun palkkapäivä

Hyvät naiset ja herrat!

Olen jälleen Visaton!

Visa velkaa nolla euroa! Se on poissa. Ei ole enää. Puf!

Olin onnistunut kerryttämään visalaskun häpeälliseen 423 euroon.
Mutta nyt sunnuntain valaistumiseni myötä aloitin ryhtiliikkeen heti tänä aamuna ja kauppaan meni 59 senttiä, kun päätin ostaa töihin evääksi nuudelipussin.
(Oli siis myös mukana ukkoni mukaan laittamia karjalanpiirakoita ja munavoita, joten en ihan nälässä kierinyt.)

Palkkaa tuli tänään tilille 1755 euroa.

Ja uuden suunnan aallon vyöryessä lävitseni naputtelin verkkopankkiin sen näin:

343 Asuntolainan lyhennys
166 Vastike
105 Matkakortti
25 Puhelin
30 Netti
16 Vakuutus (Bonukset kuittasivat automaattisesti suurimman osan. Jee!)
25 Sähkö
50 Nordnet
10 Spotify
10 HBO
17 Bookbeat (Jätin Storytelin ja siirryin takaisin Bookkarille.)
35 Worldvision
500 Käyttö
432 Visa (Goodbye!)

Eli ensimmäisen uuden tien askeleeni jälkeen talouden luvut ovat tällaiset:

Omaisuus
Asunto 110 000
Nordnet 514
Puskuri 0

Yht 110514

Velat
Asuntolaina 89 204
Puhelin 299 (maksetaan kokonaan pois toukokuun palkkapäivänä)

yht 89503

Nettovarallisuus 21 011 euroa

Paluu pihistelyyn

Tämän kuun käyttövaroista meni heti kättelyssä 90 euroa hammaslääkärikuluihin, joten toimeen pitää tulla todellisuudessa vain 410 eurolla. Tuntuu naurettavan paljolta, koska asunnon ostoa edeltävässä elämässä tulin mainiosti toimeen koko kuukauden 400 eurolla, yleensä sitäkin vähemmällä.
Tässä on nyt kuitenkin melkein puoli vuotta eletty yli leveästi yli varojen, joten nyt on suurten muutosten aika.

Mietin vielä sopivaa lähestymistapaa tälle haasteelle.
Vaihtoehdot:

1. Leväperäinen satasen viikkobudjetti.
Vierastan ajatusta, koska se on aivan liian helppo ja psykologisesti petollinen, koska alkuviikosta saatan tuhlata budjetin rajoissa silmittömästi ruokaan ja oikein keksimällä keksiä tarvita lamppuja, meikkejä, sitä sun tätä, käydä aftereilla, ostaa valmisruokia yms. ihan vain koska budjetti antaa myöten. Ei houkuttele.

2. Kympin päivät.
Päivässä saa käyttää rahaa kympin edestä eli viikkotasolla se tekisi 70 euroa.
Aika paljon sekin on ja yllättäville erikoismenoille (esim. vappu) jäävä back up menee aika naftiksi.

3. Viidenkympin viikko
Nimi jo ilmaisee kaiken. Ihannetapauksessa kuluttaisin siis max. 200 euroa koko kuun aikana.
Kuulostaa tiukalta, mutta realistiselta.

4. FemmaDonnahaaste
Vitosen päiväbudjetti, 35 euron viikkobudjetti. Been there done that. On toteutettavissa joo, mutta erittäin tiukka ja rankka projekti, joka saattaa vaikuttaa terveyteen, sosiaalisuuteen ja sitä kautta myös psyykeeseen. Taidan äänestää tätä vastaan.

5. Kuluta niin vähän kuin pystyt-kuu.
Varsinaista budjettia ei ole, vaan haasteena on keksiä mahdollisimman monessa rahaa nielevässä asiassa jokin säästökonsti.

Otan ehdotuksia vastaan, mutta eniten houkuttelevat kohdat: 3. ja 5.
Eli taidan ottaa tavoitteeksi kuluttaa viikossa max 50 ja teen tästä palkkakaudesta hurjan pihistelyleikin!

Jos mahdollista, olen tänään vielä enemmän innoissani kuin eilen! \(^_^)/

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Taloudellinen valaistuminen

Viimeksi valittelemani motivaatiopulan ja hätäpäissäni keksimäni suurudenhullun ja silti tylsän putkiremonttirahastosuunnitelman jälkeen suunta oli edelleen hieman hukassa.

Visan käyttö jatkui holtittomana.
Keräilen tässä rohkeutta paljastaakseni paljonko sitä on nyt tähän mennessä tullut tuhlattua.
Paljastan ehkä huomenna palkkapäivänä, kun saan vihdoin maksettua sen poispoispois.

Meni siis surkeasti ja olin entistä lannistuneempi.

Kunnes...

...sunnuntaina joku oli jakanut Facebookissa Me naiset-lehden artikkelin asuntosijoittamista harrastavasta pariskunnasta.

Ei sillä, että jutussa olisi ollut mitään uutta tai mullistavaa.
Pariskunta asui vuokralla hulppeassa isossa kämpässä ja olivat alkaneet pari vuotta sitten varallisuusvalmennuksen jälkeen hankkia sijoitusasuntoja ympäri Suomea. Mikäs siinä.

Joku saattaa muistaa, että aiemmin olen useastikin maininnut omat ujot ja orastavat suunnitelmani/haaveni asuntosijoittajaksi ryhtymisestä.
Itse olin nimittäin unohtanut...

Olin aiemmin kokenut sen kaukaiseksi ja pelottavaksi projektiksi, jota varten on opiskeltava paljon paljon asioita ja jota  ennen on maksettava leijonanosa tämän kämpän asuntolainasta pois ja kerättävä lisäksi suunnaton pääoma sijoituslainaa varten.
Ja yksiöthän maksavat täälläpäin kuitenkin vähintään sen satatuhatta jajaja....

Lisäksi seurustelen. On aivan liian aikaista pohtia, miten se tulevaisuudessa vaikuttaa näihin kuvioihin, mutta väkisinkin sekin on välillä käynyt mielessä.

Joten lopulta luuserimaisesti unohdin koko jutun.

Kunnes yhtäkkiä kaikki loksahti paikoilleen

1.
Omistan tästä asunnosta jo noin 20%.
Perustuu siihen, että pintaremontoidun asunnon nykyinen hinta-arvio on 110 000€ ja asuntolainaa on jäljellä about 89 500€.

2. 
Uutta sijoituskämppää ei ole pakko ostaa tästä samoilta hoodeilta, vaan esimerkiksi lapsuuden kotiseudultani pääradan varrelta, jossa halvin yksiö maksoi 46 000€ (!) , mutta yksiöiden vuokrat ovat kuitenkin n. 450€/kk.

3. 
Alkupääomaa sijoituslainaan tarvitaan 10-20% eli noin kybätonni varmaan jo riittäisi.
Sen kerääminen on onnistunut ennenkin.

4.
Mikäli joskus ukkoni kanssa aletaan leikkiä kotia, niin sitten mennään isompaan kämppään vuokralle ja tämä nykyinen koirankoppini pistetään myös vuokralle.
(Mikäli miesystäväni lukee tämän, pyydän olemaan menemättä paniikkiin. Tämä on vain hypoteesi.)

5. 
Mitä sijoitusasunnon hankintaan liittyvään pelkoon tulee... Mitäs jos se heitettäisiin nyt rodeen.
Onnistuin ostamaan ja remontoimaan tämänkin asunnon. Olen puoli vuotta onnistunut huolehtimaan siitä ja hoitamaan lukuisia asioita taloyhtiön kanssa. Tuhannet ihmiset omistavat sijoitusasuntoja, joten ehkä siitä jotenkin Femmiskin selviää.

Eli unohdetaanpas nyt sittenkin se putkiremonttirahasto.

Olisiko mahdollista esimerkiksi kahden vuoden kuluttua (huhtikuu 2020) jo päästä tositoimiin?

1. 
Asuntolaina lyhenee tällä hetkellä korot pois lukien 288 euroa kuukaudessa.
Kahden vuoden päästä lainaa on jäljellä siis 82600€ eli omistusosuus olisi jo (vain) 25%
Saattaa kelvata jo jonkunmoiseksi vakuudeksi.

Toki tämä projekti saa luvan odottaa ensin mitä putkiremontti tuo tullessaan, mutta olen hyvin toiveikas senkin suhteen.

2.
Jos ostan halvemman sijoitusasunnon kotiseudultani, on kotikenttäetuna aluetuntemus ja alueella asuvat lukuisat sukulaiset. Lisäksi "seutu" on suht lähellä pk-seutua, hyvien kulkuyhteyksien varrella, joka on eduksi sekä hintatasolle että tulevan vuokraemännän liikkumiselle.

3.
Heti kun saan talven aikana sössimäni asiat kuntoon, voin alkaa kartuttaa sijoitusasuntopääomaani.

*Ensin visa pois. (Tapahtuu huomenna)
*Kolmen tonnin puskuri tulevia sössimisiä ja yllätyksiä varten. (Toteutuu toivon mukaan elo-syyskuuhun mennessä)
*Puhelinvelan maksu 299€ (toteutuu kesällä)

Kun nämä kolme projektia on hoidettu, pääsen kartuttamaan säästötiliäni laskujeni mukaan noin 400 euroa kuussa. Mikäli syyskuussa aloitan en ihan ehdi tällä tahdilla saamaan toukokuuhun mennessä kymppitonnia, mutta villi arvio on, että noin 8000 olisi ihan toteutettavissa.

4. Ei mennä vielä asioiden edelle. Projekti on toteutettavissa ilman tätä hypoteesiakin.
Mutta mitä tämän nykyisen luukkuni vuokraamiseen tulee, niin tiedän, että ASP-lainalla ostettua asuntoa EI SAA ekaan 10 vuoteen vuokrata valtion takausjärjestelmän takia, mutta tiedän myös lukuisia tapauksia, joissa ASP-laina on muutettu tavislainaksi ilman turhia nokankoputteluja.

5. Omistan lukuisia sijoitusoppaita, joissa melkein jokaisessa on oma lukunsa asuntosijoittamisesta.
Alan nyt ihan tosissani ottamaan asioista selvää. Saatan jopa käydä pankissa ja kysyä paljonko realistisia vakuuksia tässä on hankittava.
Lisäksi vertaistukena on joukko asiantuntijoita ja esikuvia tässä loistokkaassa blogiyhteisössämme.

Opintoja, suunnittelua ja kuria siis luvassa, mutta pelkoa en enää tunne.
Vain haastetta ja innostusta!

Palataan huomenna palkkapäivänä kun FemmaDonna laittaa taas asiansa kuntoon! Olè!

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Mistä motivaatiota?

Elämä on liian helppoa!
(Toteaa hän ylimielisesti ennenkuin jotain hurjaa taas tapahtuu...)

En ole pulissut täällä pitkiin aikoihin, koska koen, ettei mitään tapahdu.
Tämä palkkakausikin kestää ikuisuuden.
Palkkapäivään on edelleen viikko.
Blääh!

Jotain on kuitenkin tapahtunut.

Ongelma 1.

Elin tällä välillä jälleen yli varojeni tuhlailevaisesta talvilomasta johtuen, joten jouduin lainaamaan visalta hynää.
Saan sen kuitnekin maksettua kokonaisuudessaan pois ensi viikolla palkkapäivän koittaessa 10.4. joten en stressaantunut pätkääkään.

Kaipaan ehkä hieman aikoja, jolloin tilanne olisi hetkauttanut niinkin paljon, että sisuuntuneena ahdingostani eläisin seuraavat viikot vitosen päiväbudjetilla ja kokisin taas voittajafiilistä ja feeniksmäistä nousua jajaja...

Mutta ei. En koe enää stressiä, joten en koe siis pakottavaa tarvetta lähteä rynnimällä parantamaan tilannetta.

Ongelma 2.

Puhelin hajosi jälleen.

Kiirastorstaina puhelimeni herätyskello sai vielä soitua ja sen jäkeen koko laite pimahti, eikä enää auennut.
Piti käydä siis työpäivän jälkeen ostamassa uusi.

Sama tapahtui puolitoista vuotta sitten surullisena vappuna 2016, jolloin koin lievän hermoromahduksen ja jouduin ostamaan kännykän osamaksulla, koska ei ollut rahaa mennä sitä korjauttamaan. Luotto oli tapissa ja puskuria tasan nolla euroa.

Tällä kertaa ehdin ihan pohtia asiaa järkevästi.
Korjauksesta ei olisi ollut hyötyä, koska puhelin alkoi olla niin vanhaa mallia, ettei se jaksanut pyörittää sovelluksia ja siksi ilmeisesti pimahti.
Visalla olisin joutunut maksamaan ostoksesta 7 prossan korkoa, joten päädyin siis tälläkin kertaa Elisan korottomaan osamaksuun. Velkaa tuli lisää 299 euroa. Maksan sen könttänä pois kunhan olen ensin saanut edes jonkinmoisen puskurin kerättyä.

Ongelma 3.

Motivaatio on ihan hukassa.
Asunnon oston jälkeen silmitön maaliinjuoksentelun tarve loppui.
Virkosi se hetkeksi alkuvuoden visakisassa, mutta sitten into lopahti taas.

Joten:

Miten herätämme innostukseni uudestaan?

Olen tehnyt sentään jotain järjestelyjä huhtikuulle.

Otin ylimääräisiä sunnuntaivuoroja, jotka kasvattavat toukokuun pottia.

Aion maksaa käyttämäni visan kokonaisuudessaan pois, vaikka se saattaakin näillä tuhlauksilla tarkoittaa sitä, että puskurin rakennus siirtyy taas eteenpäin.

Maanantaina 16.4. on yhtiökokous, jonka toivon pelästyttävän sen verran, että puskuria aletaan rakentamaan ihan uudella innolla edes sen lähestyvän putkiremontin vuoksi.

Tämä huoleton kuluttaminen on saatava nyt aisoihin.
Olen nykyään aivan tietämätön mitä tililtä kuluu.
En ole kiinnostunut alkuunkaan viikkobudjeteista.
No okei, en enää haluakaan lähteä siihen pakkomielteiseen sentinvenytykseen, jota harrastin monen monta  vuotta, mutta viikkobudjetista haluaisin taas innostua.

Satku per viikko. Se on nyt opittava.
Sen lisäksi satkun hulivili-raha viihdekäyttöön: Ravintolat, tapahtumat, leffat yms.
Eli 500€/kk.
Niinkuin pitikin.
Otetaan nyt harjoituskeissi kesälomaan eli juhannukseen asti.

Tarvitsen jonkin konkreettisen maalin tueksi tälle toiminnalle.

Pohdintoja

Tarvitsen nyt psykologista tavoitekikkailua.

Mitäs jos alkaisin tosissani keräämään putkiremonttirahastoa.
Tarvitsen noin 20 000 euroa.
Sitten rempan tullessa, voisin uudelleen pohtia, että maksanko koko roskan pois heti tuon rahaston voimin, vai alanko sittenkin lyhentää taloyhtiön lainaa nousseen vastikkeen muodossa ja sijoittaisinkin tuon 20 donaa nordnetiin.

Tosin se syö Nordnet-leikkiä, johon oli tarkoitus lähteä oikein toden teolla tänä keväänä.

Kasvattaisinko Nordnet-salkkuani hitaasti tasaisella 50 erkin kuukausivauhdilla, samalla raivokkaasti putkarirahastoa kasvattaen siihen asti, kunnes selviää, mitä tapahtuu?

Se olisi samalla back up-raha kaikkeen muuhun mitä uudelle asunnonomistajalle voi sattua, mutta jos miellän sille tämän putkiremontti-aikataulun, saatan pystyä olla käyttämättä sitä muuhun.
Ja koska aikataulu on vain joitakin vuosia, tulee tässä sen verran kiire, että innostukseni toivottavasti herää uusiin sfääreihin ja Femmis palaa hullunkiilto silmissään uuden haasteen pariin.

Alan innostua tästä ideasta...
En satavarmasti osta tänään mitään kaupasta.

P.S. Olen pahoillani intoni (hetkellisestä) lopahtamisesta. Tylsistytän jo itseänikin!