Suomen inspiroivimpien säästöblogien 2018 listalla!

Tänä aamuna luin vastaavan otsikon alta Puudelin tekstiä ihan intoa piukeena!
Yritin jopa kommentoida onnitteluja, mutta puhelin ei suostu enää kommenttien julkaisuun. Buu!
Joten lämpimät onnittelut sielunsiskolleni Puudelille listalle pääsystä.

No sitten kävi mielessä tsekata varmuuden vuoksi FemmaDonnan oma sähköposti.
Ja herramunjee! Siellähän komeilin itsekin!

Lista löytyy täältä: Talouteni.fi

Nöyrimmät anteeksipyyntöni blogin ylläpitäjälle, joka oli lähettänyt sähköpostia asiasta jo kymmenen päivää sitten ja esitti kysymyksen, johon vastaamani löpinän siis piti komeilla blogistani kertovan tekstin jatkeena.
Mutta kun on yhdistänyt gmail-sähköpostilaatikkonsa ja saa tähän aikaan vuodesta miljoona mainosta, niin tämä viesti oli luonnollisesti hukkunut sinne joukkoon.

Kysymys kuului: Miten neuvoisit henkilöä, joka haluaisi säästää mahdollisimman paljon tuloistaan?

Femmiksen vastaus lyhyesti:

Tee säästämisestä säännöllistä ja ns. pakollinen meno.
Näin sitä ei enää miellä vapaaehtoiseksi ja lipsumisesta tulee myöskin epätodennäköisempää.
Aseta tavoitteita! Maalia kohti kulkeminen on ihan parasta ikinä!
Jos pitkän tähtäimen suunnitelma alkaa ahdistaa, etene kuukausi tai vaikka vain viikko kerrallaan.
Ei Roomaakaan päivässä rakennettu.

Femmiksen vastaus pitkästi:

Budjetoi jo ennen palkkapäivää mitä menee mihinkin ja sen jälkeen näät kuinka suuren summan voit laittaa ylimääräisiin velanlyhennyksiin/säästöön/sijoituksiin. Tämä toimii kiinteän palkan työläisillä.

Näin vuorotyöläisenä palkkani ei ole kiinteä, joten pitkässä juoksussa tavakseni vakiintui käyttörahan kiinteyttäminen ja kaikki sen ylimenevä työnnetään tilanteen mukaan kolmeen edellämainittuun kohteeseen: Velat, säästöt, sijoitukset.
Yksi kohde kerrallaan on hyvä, koska silloin näkee tulokset paremmin ja nopeammin ja motivaatio säilyy ellei jopa kasva.

Käyttörahaksi jää siis tietty summa, millä on sitten pärjättävä.
Arjen kulutuksesta tuli (ainakin allekirjoittaneelle) eräänlainen peli tai leikki.
Täytyy nyt myöntää, etten ihan hirveän usein pysy tasapaksusti budjetissa, vaan meno on ainaista vuoristorataa. Esim. jos heti palkkapäiväviikonloppuna tuhlaan 250 euroa, pihistelen seuraavat kaksi viikkoa 35 euron viikkobudjetilla.

Helppoa ei aina ole ollut, mutta suunta on koko ajan oikea ja viime tekstissä tekemäni kolmen vuoden katsauksen jälkeen meinasin itsekin pudota sohvalta...

Ahdistuinko koskaan? No ihan perkeleen monta kertaa!
Tämä projekti oli välillä paras ystäväni ja myös pahin viholliseni.
Vedin ihan överiksi todella monta kertaa.
Tosin tunsin ja tunnen vieläkin suurimmat onnistumisen tunteeni juurikin tämän projektin saavutuksista!

Blogimatkani

Kiitän jälleen kerran ihan kaikkia, jotka tätä pölpötystäni jaksavat lukea! Aloitin tämän blogin kolme vuotta sitten, koska kukaan lähipiirissäni ei enää jaksanut kuunnella näitä juttuja (ja lisäksi olin sinä päivänä tullut viisaudenhammasleikkauksesta, enkä kyennyt puhumaan, joten oli jotenkin päästävä eetteriin...) :D
Tarvitsin ihan alkuun lähinnä kanavaa purkaa tuntojani, sitten yllättäen tänne ilmestyi lukijoita. Ekonomimmi oli ensimmäinen kommentoijani loppiaisena 2016!
Blogimaailman yhteisöllisyys löi meikä tytön aivan ällikällä.
Lisäksi... Olin lapsena outolintu enkä ole tokan luokan jälkeen uskonut päiväkirjoihin.
Mutta tämän blogin myötä olen löytänyt päiväkirjakulttuurin.
Tunnustan, että luen välillä omia tekstejäni. Itken ja nauran. Muistan vanhojen tavoitteideni saavuttamismispalon ja saan uutta puhtia nykypäiväänkin.

Vätykseksi muuttuminen

Kirjoitin edellisen tekstini 12 päivää sitten. Tahtini on muuttunut "keskimäärin kaksi kertaa viikossa"-tahdista enemmänkin "keskimäärin kahden viikon välein"-tahdiksi.
Kun oikein asian tiedostin, niin harmittihan se.

Syy on kyllä aika onnellinen.
Minähän siis päädyin parisuhteeseen toissakesänä. Lisäksi elämääni astui tämän sydämeni pöllineen äijän myötä kaksi hurmaavaa pikkumimmiä.
Elämä heitti häränpyllyä ja tarve juosta päätä pahkaa taloudellisia maaleja kohti väheni. En myöskään enää saa pakkomielteistä tarvetta tehdä jotain repäisevää (kuten lähteä hetken mielijohteesta Australiaan, silmäleikkaukseen, bilettämään viikkoa putkeen tms.) vain tunteakseni eläväni elämää.
Onni löytyy nykyään ihan muista jutuista. :)
Joten pahoittelut, että olen nykyään välillä vähän vätys.
Elän tähänastisen elämäni onnellisinta aikaa. <3

Nykyisen käyttörahan suuruus

Ja vielä!
Olen itsekin miettinyt, että miten hemmetissä tuota käyttörahaa menee nykyään 600 euroa kuukaudessa, eikä välillä riitäkkään.
Ennen riitti 400-450 euroa, vaikka vipellettiin välillä ties missä mierontiellä.

Vastaus löytyy siitä, että koska elän parisuhteessa, en voi elää enää ihan miten sattuu vedellä ja leivällä-taktiikalla.
Olen myös selvästi järkiintynyt ja tarvitsen jo omastakin mielestä enemmän ja parempaa ruokaa.
Lisäksi elän kahdessa taloudessa. Omassani ja miehen. Tarvitsen aina kahdet päivittäistavarat sekä kotiin että ukolle shampoosta meikinpoistoliinoihin. Tytöt tarvii kosmetiikkaa...

Ja koska minulla on etuoikeus viettää aikaa tämän nelihenkisen jengin jäsenenä, kuluu myös rahaa yhteisiin menoihin, sapuskoihin ja muuhun mukavaan.

Ja vielä... Koska elämässäni on nyt siis rakkaat veljenmuksuni ja nämä prinsessat, olen sairastunut kesästä alkaen melko vakavaan ale-lahjahamstrausaddiktioon.
Siitä kerron vihdoin seuraavassa tekstissäni: Lahjakimara.

Niin, että sinne ne käyttöfyffet nykyään menee.
En osaa olla pahoillani tästä pätkäkään.

To Fung Foo

Thanks for everything

with love

FemmaDonna

(Lainaus siitä huippuhyvästä Patrick Swayze-leffasta!)