Uudet maalit tähtäimessä

Hämmennys

Olen pohtinut paljonkin mikä tässä blogin kirjoittamisessa nyt yhtäkkiä on alkanut tökkimään.
Viime kerrasta on taas kulunut taas jotain kolmetoista vuotta (lue: 2 viikkoa).

Johtuu varmaan siitä, että oleskelen suurimman osan ajastani miesystävän luona, enkä himassa, jossa bloggaus on aiemmin tapahtunut.
Lisäksi tämä uusi elämäntilanne ja uudenlainen rahankulutus hämmentää edelleen.
Ja sitten vielä tuhlasin Ikeaan viime viikonloppuna niin paljon, että budjetti oli jo heittää häränpyllyä, mutta tämän viikon kituuttelulla se onneksi on nyt vielä jotenkuten ruodussa.
Tosin seuraavaan palkkapäivään on vielä viikko.
Vielä viikko.
Viikkoviikkoviikko...

Maalin tarve

Koska ainahan jonkun asian pitää ahdistaa, tällä kertaa alkoi ahdistaa se, että eteneekö tämä taloudellinen rämpimiseni nyt yhtään mihinkään.
Tiedostan, että eteneehän se, mutta tarvitsen selvästi uudet maalit, joita kohti rämpiessäni suorastaan uin hyvänolon- ja onnistumisentunteissa.

Ja tässä hyvänaikaa piilossa pohdittuani tässä ne tulevat:

MAALI 1.

Viiden tonnin puskuri.

Muistatteko kun asetin viime vuoden tavoitteekseni kerätä kolmen tonnin puskurin ja epäonnistuin surkeasti. Tai no surkeasti ja surkeasti. Viikon päästä helmikuun palkkapäivänä tuo kolmen tonnin tavoite ylittyy!
Mutta päätin, että se ei riitä.
Haluan sinne viisi tonnia, jotta saan kunnollisen mielenrauhan kaikkien yllätysten varalle.

Laskeskelin, että kovalla työllä ja tarkalla taloudenpidolla voisin jopa saadakin tuon täyteen vuoden loppuun mennessä.
Eli todellisuudessa en todellakaan saa... :D
Varsinkin kun putkiremontti jossain vaiheessa tätä vuotta tulee sotkemaan pakan ihan huolella.
Mutta yrittänyttä ei laiteta. Joten arvon puskurinkasvatus jatkuu siis helmikuun kolmen tonnin rajapyykin jälkeenkin.
Sanotaanko vaikka, että vuoden päästä helmikuussa talvilomarahojen saapuessa tavoite on ylitetty!
Aye!

MAALI 2.

52viikon-haaste

Päätin jo vuoden alussa lähteä ammuksen lailla mukaan tähän vuositolkulla netissä paljon pyörineeseen haasteeseen.
Elikkäs siihen, missä säästöön laitetaan joka viikko sen viikon numeroa vastaava euromäärä.
Viikolla 1 siis säästöön laitetaan yksi euro.
Viikolla 2 laitetaan kaksi euroa jne.
Joulukuussa viikolla 52 laitetaankin siis jo 52 euroa.

Mutta koska tiedän satavarmasti jo valmiiksi, että minulla (ja olettaakseni muillakaan normaaleilla ihmisillä) ei kuitenkaan ole joulukuussa ylimääräistä 202 euroa (viikot 49,50,51 ja 52) sijoittaa tähän haasteeseen, aion valita viikot umpimähkäisessä järjestyksessä taiteilemastani seuraavasta listasta:

Mutta koska sössin budjettini tammikuussa sairastamisen ja Ikea-reissun takia niin pieneksi, että joudun nyt sitten säälittävästi aloittamaan noista ensimmäisistä viikoista 1+2+3+4 = 10 euroa.
Viikon päästä palkkapäivänä napsitaan sitten noita isompia viikkonumeroita mukaan.
Merkitsen sitä mukaan listaan maksetut viikot sydämellä, kunhan pääsen taas rakkaan kotona olevan budjettivihkoni luokse.

Kiinnostuitko? Tervetuloa mukaan haasteeseen!

Nämä fyrkat otetaan siis käyttörahoista, koska eihän tässä muuten olisi mitään järkeä, kun kaikki kiinteiden kulujen jälkeen palkasta jäävä menee jo muutenkin puskuriin.

Tämä raha työnnetään erikseen olevalle tavoitetilille ja jos KUN vuoden lopussa on kasassa 1378 euroa, järjestetään blogissa  äänestys mihin sijoitus/säästökohteeseen raha käytetään.

Alustavasti suunnitellut äänestyskohteet ovat:

1. Osakkeisiin
2. Ylimääräinen asuntolainanlyhennys
3. Maali 3.

Ja tästä pääsemmekin sopivalla aasinsillalla maaliin kolme...

MAALI 3.

Sijoitusasunto

Jep. Onhan se ollut ujoissa suunnitelmissa koko ajan, mutta ajatus konkretisoitui kun eräs tuttava oli kysellyt haluaisinkohan ostaa hänen sijoituskämppänsä Keski-Suomesta. Siellä yksiöiden arvot ovat 30 000-40 000 euroa. Olin luonnollisesti hyvin otettu, että tuttava luuli noin suuria Pikku-Femmiksestä. Pidin ajatusta iiiiihan mahdottomana ja kieltäydyin kunniasta.
Aivan saakelin varmasti en saisi lainaa sellaiseen, vaikka omasta kämpästä olisi maksettuna vaikka ja kuinka (mitä ei edes ole).
Siihenhän tarvittaisiin vähintään se 15 prosenttia omaa rahaa eli tässä tapauksessa 4500-6000 euroa.
Eli siis melkeinpä sen verran mitä juuri uhosin puskurissa olevan vuoden päästä... Hmm...

Ei hätää. En tasan tarkkaan aio tuhlata vaivalla kerättyä puskuria tallaiseen.
Mutta kun tuon kerääminen parissa vuodessa ei ollut edes kovin vaikeaa, vaikka laiskistuinkin tässä matkan varrella hiukan.

Eli nyt alkaa nostamaan päätään tällainen suunnitelma:
Kun puskurissa on hätävarana viisi tuhatta euroa (mielellään viimeistään helmikuussa 2020), alkaa sijoitusasunnon käsirahan kasvatus.
Tämä on hyvin pitkän tähtäimen projekti, mutta niin oli aikoinaan ASPinkin kasvatus ja saatiin sekin aikoinaan kunnialla hoidettua.
Tahdon käsirahan olevan kylläkin enemmän kuin tuon 15 prossaa, koska pelolla odotan korkojen nousua ja kissanpäivien loppumista.

Että tällaista täällä on pohdittu. Maalit on nyt asetettu. Matka jatkukoon!

P.S. Lidlissä oli metukka tarjouksessa 0,99€/pkt. Syön sitä sesam-näkkärin kanssa tässä kirjoittaessani lounaaksi...