Elän kamalia aikoja. Äitini menehtyi viime viikolla.
Olin muutaman päivän suoraan sanottuna aivan sekaisin. Olen vieläkin sairaslomalla, mutta nyt tuntuu, että alan heräillä taas normaaliarkeen ja palaan huomenna töihin.
Rahaprojektini ei kieltämättä kiinnostanut pariin päivään ollenkaan ja kuluja tuli vaikka mistä.
Järjestin hautajaiset parin viime päivän aikana. Tiesin sen jo valmiiksi, mutta toteanpa vielä teillekin: Hautajaiset tulevat kal-liik-si!
Äidiltä jäi onneksi sen verran varoja, että kauniit ja äidin toiveiden mukaiset hautajaiset saadaan kustannettua kuolinpesästä.
Tämän hetkinen kulujen yhteissaldo on noin 2500€. Mikäli olen oikein laskenut. Varaudun siihen etten ole... Lisäksi laskuja on vielä tulossa melkoisesti ja nekin kustannetaan kuolinpesästä.
Olen äidin ainoa perillinen, joten asioiden hoito on onneksi helppoa. Perunkirjoitus tulee kuulemma olemaan myös helppo ja sukulainen tarjoutui jo tekemään senkin ilmaiseksi, mutta nyt on liian aikaista ajatella sitä asiaa.
Heräilin rahaprojektiin tuossa eilen uudelleen. Mietin että jummijammi onpas sitä hynää tosiaan kulunut parissa päivässä. Palkkapäivään on 7 päivää ja mietin, että no jaa... saattaa olla, että loppupäivinä pitää käyttää taas jo luottokorttia...
Kunnes muistin että mullahan on nykyään puskurissa rahaa juuri tällaisia tilanteita varten! Puskurissa oli 230€ ja siirsin 30 käyttötilille varmuuden vuoksi, koska tässä vaiheessa en ole täysin varma onko tili vielä päivittynyt. Toivon, etten joudu siirtämään lisää, mutta ei sekään mikään katastrofi olisi koska lainaan siinä tavallaan itseltäni.
Tänä aikana tuntuu välillä niin kylmältä ja raadolliselta edes ajatella rahaa, mutta täytyy nyt rehellisesti sanoa, että kyllä sen olemassaolo silti helpottaa oloa. Olen aivan varma, että huono rahatilanne tässä vaiheessa lisäisi tätä ahdistusta potenssiin sata.
Lisäksi tämä projekti tuntuu taas auttavan jaksamaan eteenpäin. Elämä jatkuu yksi kamala päivä kerrallaan. Äiti oli eläessään hyvin ylpeä tästä rahankäytön ryhtiliikkeestäni. Sitten vähän myöhemmin kun pystyn, kerron tarinan äidistä ja rahasta.
Valtavasti voimia ja jaksamista sinulle surun keskelle! Älä epäröi ottaa apua vastaan läheisiltä sukulaisilta ja ystäviltä. Kuolemaan liittyvien velvollisuuksien hoito on raskasta ja erityisen kauheaa, kun sen joutuu suruissaan vielä tekemään.
VastaaPoistaBlogissani ilmestyy huomenna listaus oman isäni viimetalviseen kuolemaan liittyvistä kuluista.
Hyvä, että olet saanut reilusti sairaslomaa töistä. Rakkaan poismenon käsittely voi ja saa kestää kauan, joten joksikin aikaa on ihan oikeutettua jättää muut projektit sivuun elämässä.
Jaksamista toivottelee: Ananas
Yksinhuoltajan selviytymisopas
http://neljajalkaamaassa.blogspot.fi/
Kiitos! Arvostan suureati viestiäsi! Muutama päivä tapahtuneen jälkeen olin suoraan sanottuna päästäni sekaisin, enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Vaikka yli 10 vuotta aikuiselämää ja omien asioiden hoitoa on takana, tuntui että olen maailmassa nyt aivan yksin ja miten ihmeessä pärjään kun en voi enää kysyä äidiltä neuvoa. Mutta sitten huomaisn etten ollutkaan yksin. Elämässäni on valtavasti ihania ihmisiä, jotka tarjosivat apua, tukea, lähettivät viestejä, osanottoja, kortteja ja kukkia, toivat ruokaa ja huolehtivat muutenkin hyvinvoinnistani. Aina reipas äitini oli jättänyt ohjeet hautajaisten hoitoaan varten, joten ohjeita noudattamalla sain kaikki hoidettua kahdessa päivässä. Edessä on enää rankoin osuus: hautajaiset.
VastaaPoista