Megi kirjoitti edelliseen niin hyvän kommentin, että lähden nyt ihan tarkastelemaan ja pohdiskelemaan sitä lähemmin.
Pointti oli, että vaika nuukailen ja sniiduilen jatkuvasti, jotta velanmaksujen jälkeen jäävät käyttörahat riittäisivät, tuhlaan jatkuvasti jos jonkinmoisiin reissuihin ja juhliin.
Pointti oli erittäin hyvä. Viime vuonna palattuani Australian yllätysmatkalta velkaa oli yhteensä melkein 8300€ ja ahdistus hyvin suuri. Päätin aloittaa ryhtiliikkeen. En käynyt missään muualla kuin töissä. Kielsin itseltäni käytännössä kaiken. Sain kiksit päivittäisestä velkasumman tuijottelusta ja summien pyörittämisestä. Kesälomaa ei ollut. Vapaapäivä oli noin kahden viikon välein ja silloinkin kärsin huonosta omatunnosta kun olin vapaalla enkä töissä. Kaikesta ostamisesta tuli samantien ostokrapula. Suunnittelin jo kahvin juomista mustana, jottei maitoa tarvitse ostaa. Kokeilin jo kahvinjuonnin lopettamista, jottei kahvia tarvitse ostaa.
Tulin siis hieman hulluksi.
Syksyn tullen oli pakko muuttaa linjaa. Vietin viikon rymyloman, jolloin rahaa paloi. Sen jälkeen vähän rauhotuin ja aloin nautiskelemaan pikkuasioista. Pelkkä jäätelön ostaminen hetken mielijohteesta oli ihan huisia. Terassilla käynti töiden jälkeen oli ihan luksusta. Pelkkä Tallinnanristeily tuntui suorastaan ruhtinaalliselta. Elämä tuntui ihanan rennolta!
Perustin blogin, jotta velkojen lyhennys pysyy koko ajan mielessä, saan pulputtaa siitä tasaisin väliajoin ja jossa näen konkreettisesti summan pienenevän.
Sitten äidin sairaus paheni, äiti kuoli ja maailma synkkeni. Rankan alkuvuoden jälkeen elämä alkoi jatkua. Mieli alkoi piristyä ja tässä hiljattain päätin, että koko loppuvuoden teen asioita joista tulee hyvä mieli. Alkoi Projekti Cheer up!
Projektin ohella on kuitenkin tarkoitus jatkaa puskurin rakennusta, maksusuunnitelmaa ja ASP:n kokoamista. Projekti on siis tarkoitus toteuttaa valmiiksi budjetoiduilla käyttörahoilla ja ylimääräisillä palkkatuloilla, jotka muodostuvat siis ylimääräisistä työvuoroista.
Ja tämä tulee olemaan haasteellista, mutta olen alkanut nauttia tästä projektista niin paljon, etten aio lopettaa :)
Kakkosduunin pomo pisti pari viikkoa sitten viestiä, josko viettäisin taas kesäni hänen puljussaan. Olin jo viime marraskuussa blogin alkaessa päättänyt että ei enää, mutta tuntui niiiiiiiiiiin pahalta laittaa viestiä, että nyt kyllä jätän ainakin tämän kesän väliin. Näin sieluni silmin kuinka vähintään 2500 euroa lensi siinä viestin mukana taivaantuuliin... Mutta nyt tuntuu jo paremmalta ja päätös oikealta.
Projekti Cheer up! saattaa välillä luoda isompiakin kustannuksia, mutta ei siis välttämättä tarkoita huikeita rahanmenetyksiä:
Projektin tuotosta tähän asti:
- Ostin ihanan "Life is good"-kortin ja pistin sen (jo omistamiini) kehyksiin seinälle Hinta: 3,10€
- Uudet parvekekalusteet Hinta 40€
- Leikkautin pitkät kutrini rohkean lyhyiksi nettikirppispalstalta bongatulla kampaajalla Hinta 20€
- Menin suomenlippu kainalossa ekaa kertaa katsomaan lätkää pubiin (oikeasti!) illan Hinta 24€
- Sitten se Amsterdam.. Ensin lentoliput huhtikuun palkasta hinta 250€
- Damin käyttövarat toukokuun palkasta hinta 300€
Amsterdam oli hirmuinen kustannus. Sillä olisi lyhentänyt huimat määrät Täsmäluottoa.
Silti en kadu. Kevään myyntivimmalla maksoin niin paljon ylimääräistä, että hyvässä vauhdissa ollaan edelleen.
Nyt kuitenkin mietiskelin tulevan perinnönkäyttöä ja maksusuunnitelmaa uudelleen.
Koska allekirjoittaneella on niin hirveä tarve saada kaikki tehdyksi yhtäaikaa, niin syydän rahaa koko ajan joka kohteeseen, vaikka tiedostan, että olisi järkevämpää täyttää yksi kohde kerrallaan.
Perukirjaa pankkiin viedessä kysäisin vaikuttaako luottokortti asuntolainan saantiin ja siellä oltiin sitä mieltä että ei pitäisi, tosin eivät voineet mitään luvata, koska ei ollut oma konttorini. Joten visa ei ole nyt enää niin suuri päänvaiva, vaikka senkin haluan pois. Tavoitteena on pienentää visan luottorajaa, jottei summa voikaan kasvaa näin suureksi enää ikinä.
Eli nyt otan tavoitteeksi:
Ensin tonnin puskuri
Sitten Täsmä
Sitten ASP
Jätän myös perinnöstä hieman ylimääräistä käyttörahaa, ettei heti mene pieleen.
Eli tuleva 2230€ jakautuisikin näin:
Puskuriin 1000€
Täsmään 830€
Perunkirjotuksen tekijälle 200€
Käyttöön 200€
ASPiin 0€...
Äiti hyväksyisi. Äiti oli aina huolissaan, että taasko nuukailen liikaa...
Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, koska muutin juuri pitkäaikaista suunnitelmaani ja nyt vähän hirvittää, vaikka yllättävän fiksultahan tämä alkaa kuulostaa noin niinku omasta mielestä...
Projekti Cheer up! on hyvä idea, mutta olisiko mahdollista tehdä lista asioista jotka sinua ilahduttavat mutta eivät maksa niin paljoa. Siis jos haluat saada noita velkoja maksettua?
VastaaPoistaAmsterdam tulee ehdottomasti olemaan kallein Cheer up-juttu ja mikäli vastaavia vuoden aikana eteen tulee, niitä varten säästetään valmiiksi. Muut saavat luvan sisäktyä kuukauden käyttörahaan, jota suunnittelin nostavani 50 eurolla mikäli maltan. Velkojen poismaksu ja asunnonosto sisältyvät projektista huolimatta tämän vuoden tavoitteisiin.
VastaaPoistaJokainen tarvii arjen luksusta. Tällöin nautitaan elämän ihanuuksista hyvällä omalla tunnolla ja ladataan energiaa arkeen. Jollakin se on jäätelö terassilla, hyvä kirja tai elokuva. Parvekekalusteista sinulle taisi ainakin osittain tulla ostoksen jälkeinen katumus. Kuitenkin niiden hinta oli murto-osa matkan hinnasta. Oot varmaan laskenut, että matkan hinnalla voisit ostaa joka vuosi uudet parvekekalusteet seuraavina kymmenenä keväänä. Eihän niitä nyt vuosittain tarvitse uusia, joten parvekekalusteet kestäisivät kauemminkin.
VastaaPoistaKannatan tasapainoa elämää piristävien elämysten ja velkojen maksun välillä. Sinun sijassasi ehkä luopuisin hetkeksi matkustelusta, mutta säästäisin joka kuukausi pienen summan matkakassaan (esim. parikymppiä). Huomaa, että kun saat velat maksettua, saat muutaman kuukauden välein tällaisen Amsterdamin matkan kulut säästettyä niistä rahoista, jotka nyt menevät velanmaksuun. Vaurastuminen on tehokkainta, kun ei ole velkataakkaa korkoineen.
VastaaPoistaAiemmin taisit vetää säästöprojektin aivan yli. Tosin tulos (useamman tonnin lainalyhennys) oli minusta uskomattoman hieno suoritus!
Mieti, millaisia elämyksiä voisit toteuttaa pienemmällä budjetilla. Esim. kylpyläreissu Suomessa ei maksa kauheasti ja kylpylät on aika samanlaisia kaikkialla maailmassa. Silti kylpylälippu ja vaikka pieni kauneushoitokin on todella virkistävää arjen luksusta.
Inspiroit minua kirjoittamaan postauksen omista arjen luksuksistani, jotka eivät maksa paljoa tai ovat ilmaisia. Julkaisen listan kuun vaihteessa!
Zemppiä talouden tasapainottamiseen!
T: Ananas
Yksinhuoltajan selviytymisopas
Kiitos Ananas! <3
PoistaTuli hyvä mieli!
Taitaa pieni kyllästyminen kituutteluun nyt vaivata..
Amsterdamin reissua en tosiaan hirveän kauaa ollut suunnitellut. Tilanne on siis se, että ystävä muutti Amsterdamiin vuoden vaihteessa ja pyysi luokseen kylään ja toisen kaverin kanssa tuli olo, että höppänöitähän me ollaan jos ei tyttöä moikkamaan lähdetä. Majoituskin on ilmainen. Toivon ihan todella, että budjetti on ylimitoitettu. Ja koska tunnen itseni ja olen herkkä innostumaan tällaisiin extemporekutsuihin, alan tosiaan kasvattamaan puskuria sen tonnin jälkeenkin tällaisia impulssireissuja varten, vaikka 50 eurolla kuussa. Täsmä saa kaikesta huolimatta kenkää heinäkuuhun mennessä. Tämän lupaan ja vannon pyhästi! Nyt vaan täytyy pitää itsensä kurissa, jotten joku kaunis päivä saa pakkomiellettä maksaa sitä puskurilla. Ei, ei ja ei. Tällä kertaa Pusku on ja pysyy.
Huom! Puhun kuin tonnin puskuri olisi jo olemassa... Ei tullut perintö vieläkään tilille.
Huominen on toivoa täynnä.
Terveisin ainavainmalttamaton FemmaDonna
Tutulla painonpudotusvertauksella liian tiukalle vedetty säästökuuri vastaa kaalikeitto-ihmedieettiä, jossa äkkiä lähtee hurjasti kiloja, mutta kyllästymisen jälkeen tulee mässättyä entistä pahemmin ;)
PoistaHiljaa ja taisaisesti hyvä tulee niin säästöissä kuin tuhlailuissakin.
Perinnöissä on vissiin joku juttu, että niitä saa kyllä aivan varmasti odottaa...
Niinpä juuri. Mulla menee painonpudotusprojekteissakin välillä vähän överiksi. Tuttua huttua. Ja kunhan muistan, että kyllä tämä projekti etenee koko ajan vaikka tämän yksi takapakkikuukausi (tai oikeastaan paikallaanjunnaus) nyt tulikin kärsittyä. Pyydän vielä huomioimaan, että sivuutan uuden puhelimen kytkövelan tosta noin vain niinkuin sitä ei olisi.. Kun olen tästä yhdestä kriisistä selvinnyt niin hyökätään aikanaan myös sen kimppuun. Niinkuin kirjoitin niin nyt yksi kohde kerrallaan. En kuitenkaan todellakaan aio maksaa kytköä seuraavia 36 kuukautta pikkuhiljaa. Toi luurihan ehtii hajoamaan jo ennen sitä :D
VastaaPoistaHei Donna. Kiva että otit aikaisemman kommentointini rakentavana kritiikkinä. Itse pelkäsin reaktiosi olevan aivan toisenlainen. Hienoa että tiedostat itsekin rahaan ja sen käyttöön sinulla liittyvät psykologiset vaikutukset
VastaaPoistaKirjoitinkohan jo aikaisemmin sinulle vuosibudjetista? Sellainen antaisi sinulle perspektiiviä nykyisen kuukausipohjaisen taloushallinnan sijaan. Laita vaikka paperille tai exceliin jokaiselle vuoden viikolle oma rivi. Joka viikolle riviin ko. viikon tulot ja tiedetyt sekä arvioidut menot asianomaisiin sarakkeisiin. Näissä vanhat laskut ja tiliotteet ovat hyvä apu. Näitä tietoja tarkastelemalla pystyy ennakoimaan kuukaudet joina isommat kulut ja varautumaan niihin ennakolta lisätyövuoroina pidemmällä aikavälillä jolloinka ”loppuun palamisilmiö” minimoituu. Tätä voi vielä kehittää vaikkapa ottamalla käyttöön laskutilin jonne joka kuukausi laittaa säästöön summan laskuja varten ja josta maksaa laskut (vuoden laskut € + 5 %/ 12 kk = kuukausittain € laskutilille). Tämän laskelman avulla pystyt myös suunnittelemaan realistisen lainanlyhennys ja puskurisäästö suunnitelman sekä talouteen sopivan määrän reissaamista. Lisäksi joka kuukaudelle on hyvä suunnitella riittävän reilu taskuraha ja jos/kun rahaa jää tästä yli siirtää se vaikka laskutilille reissu korvamerkittynä. Näin sinulla on selkeä toteuttamiskelpoinen suunnitelma taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Myös Ananaksen kommentti oli hyvä.