Budjettiin sopiva kaksio ilmestyi myyntiin.
105000€ eikä ainakaan virallisissa tiedoissa ole putkiremonttia tulossa, mutta pakkohan se on olla tulossa tai sitten tuossa on jotain muuta vialla kun noin halvalla myyvät.
Kuvia ei ole. Ilmoitus sanoo, että "pientä laittoa vaativa". Muovimatto joka huoneessa.
Kylppäri ilmeisesti alkuperäinen.
Harkitsen käyväni katsomassa, mutta en usko että lähden tähänkään leikkiin mukaan.
Ensinnäkin:
Kaksiossa on huiman paljon suurempi vastike, josta olen tulevissa budjeteissa haaveillut.
80€ suurempi + tietty kaikki tulevat rahoitusvastikkeet...
Toiseksi:
Putkiremontin väistämättä tullessa, kustannukset olisivat taas se 40 000€. Buu.
Kolmanneksi:
Kämppä taitaa vaatia niin paljon laittamista, että remppakustannuksia tulisi varmasti muutenkin jo vähintään 5000€ ellei jopa 10 000€. Kaverin yksiö rempattiin viime vuonna kymppitonnilla, sisältäen keittokomeron uusimisen.
Katselin jo lattialaminaattien hintoja ja pelkästään niistä tulisi jo vähintään tonnin lasku.
Neljänneksi: Sijainti ei taaskaan iske kipinää.
Eieieiei....
Pysyn edelleen alkuperäisessä yksiösuunnitelmassa. Ensiasunnon kanssa tulee kuitenkin muutenkin kaikenlaisia yllätyksiä ja yksiössä hinnat pysyvät sentään vähän järkevimmissä luvuissa.
Ainakin toivottavasti.
Eli pienessä vara parempi. Ja mieluiten sellainen, johon tarvitsee tehdä vain muutama pieni hienosäätö. Tyydyn loppujen lopuksi aika vähään. Kunhan on oma.
Miehet ostavat auton tunteella (ja varmaan naisetkin?), mutta luulen, että naiset enemmän ostavat asunnon sitten tunteella. Eli kun menet asuntoon, luulen, että sitten, kun kolahtaa, niin se kolahtaa myös allekirjoituksena kauppapapereihin :) Kyllä se oma koti vielä löytyy :)
VastaaPoistaIhan totta. Kodin pitää olla koti. Vaikka nykyisen vuokra-asunnon otinkin pakon edessä, tuntui se heti ensi hetkestä kodilta. Eikä asuntoa nyt pidä rynniä ostamaan ihan ostamisen ilosta. Yritän muistaa tämän ja löytää kohteen joka suorastaan huutaa mun nimeäni :)
PoistaEikä sen tarvitse välttämättä kolahtaa. Itse odotin, että tulisi ensi asunnon kanssa semmoinen kolahtava tunne, mutta ei tullut. Järki kuitenkin voitti, sopiva hinta, sijainti, koko, asumiskustannukset ja kunto. Ilman tuota kipinääkin olen ollut tyytyväinen. Vaikka nyt onkin käynyt liian pieneksi :)
VastaaPoistaHalpa ostohinta ei tässä tapauksessa takaa halpuutta kokonaisuutena: remonttikustannukset lähivuosina nostavat hinnan samalle tasolle muiden kanssa. Lisäksi työmatkan kasvaessa kustannukset lisääntyvät ja menetetään aikaa joka päivä.
VastaaPoistaHyvin tuumittu. Itse tosin arvostan hyväkuntoista muovimattoa enemmän kuin laminaattin. Repisin nykyisen kämpän jo elämää nähneen laminaatin pois ja katselisin alla olevaa muovimattoa mielelläni, jos puoliso vain suostuisi.
VastaaPoistaArkijärki oli juttu "Tuhlaa ja säästä" http://arkijarki.net/2016/08/tuhlaa-ja-saasta/ ja oli pakko tulla juttu sinulle linkkaamaan.
Kannattaa miettiä sitä kylppäriremppaa.. Niin monessa kämpässä sellainen on edessä tulevaisuudessa. Joko 5 vuoden tai sitten 10 vuoden sisällä.. Mieti pitkällä tähtäimellä; jos asut pitkään siellä niin kyllä se sieltä tulee sitten myöhemminkin. Että jos muuten sopii kriteereihin ni mieti vielä.. You know what im saying :)
VastaaPoistaJoo mietinkin! Ja olen valmistautunut siihen, että tällä seudulla hankitusta kämpästä se tulee kuitenkin eteen piakkoin. Asuinalueeni koostuu ns. vanhasta ja uudesta puolesta, jossa vanhat asunnot ovat siedettävissä summissa (tosin putkiremontin edessä kohta kaikki) ja uudesta puolesta, jossa vastarakennetut kämpät maksavat niin hirvittäviä summia, että sellaisen hankintaa varten pitäisi säästää ensinnäkin ainakin pari vuotta lisää eikä niiden arvo voi (ainakin oman järkeilyni perusteella) enää ikinä nousta asuntojen kunnon rapistuessa. Eli halvan yksiön putkiremppaan voisinkin valmistautua just sen viisi vuotta. Mietin sen niin, että jos sain velanmaksuprojektini ohella säästettyä kymppitonnin neljässä vuodessa, olisi hyvät mahkut saada säästettyä yksiön putkiremppahinta (20 000) viidessä vuodessa ja maksaa se sitten kerralla pois. Putkiremppa lisäisi asunnon arvoa ja siksi metsästänkin edullista yksiöratkaisua. Tarkoitus ei ole jäädä siihen loppuelämäksi vaan jättää yksiö jossain vaiheessa sijoitusasunnoksi ja siirtyä seuraavaan. Milloin? Ei minkään valtakunnan hajua! Mutta sehän tekee elämästä juuri jännää :)
PoistaKyllä mä pari vuotta sitten ensiasunnon metsästyksessä suhtauduin aikalailla järjellä siihen touhuun. Ehkä se auttoi, että mieheni kanssa oltiin puhuttu kaikki omat kriteerimme tosi selviksi. Yhdessä kun ostettiin, piti selvittää, ollaanko kaikesta samaa mieltä. Ja en muutenkaan ole sellainen impulsiivinen tunteen mukaan heittäytyjä, vaan harkitsevainen.
VastaaPoistaYksi asunto oli, joka heti TUNTUI ihanalta, mutta tarkemmin kaikkia asioita kaivellessa vaikuttikin järjen kanssa huonolta. Ja kaikki ne kolme asuntoa, joiden kohdalla päädyimme siihen, että teemme tarjouksen, oli järjellä ajatellen meidän kriteereihin sopivia, mutta mikään ei herättänyt kuitenkaan sen kummempia vau-fiiliksiä tai loksahtamisia. Vasta tänne muutettuamme ajan myötä olen varsinaisesti ihastunut tähän.
Meille erittäin tärkeitä kriteerejä oli mm.; tilava kaksio tai pienehkö kolmio; sijainti lähellä kaupungin keskustaa, muttei keskustassa; 50- tai 60- luvun talo, jossa ehdottomasti jo tehty putkiremontti; mielellään tehty myös julkisivuremontti ja mahdollinen hissiremontti; mielellään sellainen, että kylppäriä ja keittiötä ei tarvitsisi rempata ollenkaan, ja muutenkin korkeintaan asunnon seiniä maalailla ja mahdollisesti, muttei toivottavasti, lattia uusia. Muut kriteerit sitten alkoi olla paljon yksityiskohtaisempia, niitäkin kyllä oli aika paljon...
Mutta me etsimmekin mahdollisesti todella pitkäaikaista asuntoa, ei vain muutaman vuoden, joten mm. siksi halusimme välttää putkiremontin kokonaan. Toki se joskus hamassa tulevaisuudessa tulee tännekin taas uudestaan, mutta että ei siis lähimpään 15 vuoteen ainakaan haluttu rempan osuvan.