Tekeekö raha onnelliseksi? osa1.

Heipparallaa täältä huolettomuuden syövereistä!
Tai no miten sen nyt ottaa...

Empiirinen tutkimuksen elää kuukausi kuin "normaali-ihminen" etenee ja aiheuttaa jo nyt ristiriitaisia tunteita:

* Biletin koko viikonlopun vailla huolen häivää.
Ajelin taksilla, ostin sitä parempaa merkkiä sekä kaupasta, että ravintolasta.
Tuli morkkis ja turvotus. Ahdistaa kun koko ajan on illuusio, siitä että tilitapahtumat päivittävät tilin kohta tyhjille, mikä ei ole edes mahdollista, kun siellä on vielä monta sataa euroa. Aina ennen on ollut joku kontrolli ja haisu, että mitä siellä tapahtuu.
Lisäksi unohdin palkkapäivänä ladata matkakortin ja olin vähän pulassa maanantaiaamuna, kun yritin lähteä bussilla töihin.
Lopputulos: En tullut onnellisemmaksi!

* Viitaten edelliseen en oikein tykkää siitä, että en tiedä, mitä tilillä tapahtuu. Tuntuu, että ohjakset ei ole enää hyppysissä enkä koe juurikaan onnistumisen tunnetta, jota saan yleensä, kun onnistun alittamaan budjetin. Pikemminkin koen epäonnistumisen tunnetta maksamalla kaupassa kahdesta kassillisesta yli 40 euroa. Kaipaan piheilyä ja komromissejä.
Lopputulos:  En tullut onnellisemmaksi!

* Olen nyt kaupassa tarkoituksella ollut katsomatta hintoja ja valinnut (tai yrittänyt valita) kalliimpia merkkejä kokeillakseni olenko sillä saralla jäänyt jostain paitsi.
Siitä on seurannut lähinnä ahdistusta, kun esimerkiksi pizza-altaalla olin vaistomaisesti tarttumassa suosikkiini X-tra-pizzaan (jossa kaksi kinkkupizzaa yhdessä ja hinta alle kolme egeä). Iski paniikki, että EI! Nyt piti valita jotain parempaa ja kalliimpaa. Pähkäilin jonkun hienon Grandiosan (hinta sama, vaikka paketissa yksi lätty ja täytteetkään ei miellyttäneet) ja X-tran välillä vaikka kuinka kauan ja valitsin lopulta huonolla omallatunnolla (!)  X-tran, koska tykkään siitä enemmän...
Lisäksi vessapaperihyllyllä kuuntelin kun pariskunta valkkasi omia paprujaan ja vaimo oli sitämieltä, että haluaa vessapaperin, jossa on kauniita kuvia.
Silloin mua alkoi jo naurattaa, koska hei oikeesti: Sillä pyyhitään pers... :D
Valitsin halvimman, jonka olen hyväksi havainnut, vaikka vähän rumempaa onkin.
Lopputulos: En tullut onnellisemmaksi vaan ahdistuin!

*  Olen satsannut nyt yli viikon parempiin ruoka-aineksiin ja kokkaukseen. Olen hankkinut tällä viikolla mm. Agavenektaria jota käytän tänään raakasuklaajäätelön valmistamiseen.
Pullo maksoi 2,75€ ja siitä (ja kaikista muistakin erikoisista ostamistani aineksista) riittää moniin outoihin kokkailuihin ja leivontoihin varmaan muutaman kuukauden ajan, eikä kustannukset ole olleet suuria. Sen lisäksi jääkaapissa ja pakastimessa on aina ruokaa (terveellistä vielä) eikä enää tarvitse pähkäillä mitä hittoa sitä söisi. Olen nyt myös ymmärtänyt, että noudatin aiemmin ihan säälittävän yksitoikkoista ruokavaliota.
Lopputulos: Tulin onnellisemmaksi!

* Kokeilen uusia harrastuksia:
Menen pistooliammuntatunnille parin viikon päästä!
Hinta 45 euroa. Ei pahaa sanottavaa! Odotan innolla!
Lopputulos: Tulin onnellisemmaksi!

* Ostin yrttiruukkuja ja yritän kasvattaa basilikaa, persiljaa ja ruohosipulia keittiössäni...
Tarkoituksena tulla vähän enemmän toimeen kasvien kanssa, saada iloa kättensä työstä ja nauttia edullisista ja tuoreista yrteistä sitten parin viikon/kuukauden (?) päästä. :)
Lopputulos: Tulin onnellisemmaksi!

* On alkanut tuntua, että ei tämä kulutushysteria ole sen arvoista.
Pieniin asioihin elämänlaadussa on kiva satsata, mutta olen aivan varma, että jos nostan kuukauden käyttörahan siihen viiteen hunttiin, saan ainakin tältä viikon tutkimuslistalta "onnellisemmaksitekevät" asiat hoidettua jatkossakin.
Tulen onnelliseksi siitä, että syydän rahani joko taloudellisiin tavoitteisiin tai sitten suurin elämyksiin ja unelmiin kuten kaukomatkat.
Lopputulos: Näistä ajatuksista tulin onnellisemmaksi!