Asunnonomistaja

Nyt se on virallista!
Olen naimisissa pankin kanssa!

Kaupat allekirjoitettiin eilen.
Vietin kaksi tuntia pankissa, jona aikana hoidettiin laina-asiat, kaupat ja vakuutukset kuntoon.
Tuloksena hitonmoinen kasa paperia, jäätävä asuntovelka, suklaata (jota välittäjä jakeli kaupanpäätteeksi kaikille osapuolille) ja tarmokas mieli, koska nyt päästään vihdoin asiaan remontin suhteen!

Asuntovelkaa on tällä hetkellä ruhtinaalliset 90246,71 euroa!

Taloyhtiön lainoja varten sain myös luottoa n. 1650€ , joka on vielä jemiksessä pankissa, koska niitä voi maksella pois vain pari kertaa vuodessa tiettyinä aikoina.
Joten niitä joutuu nyt odottelemaan syksyyn asti ja molemmat maksut kustantavat 50 euroa ylimääräistä. Ei siinä vaiheessa enää voinut kuin todeta, että "Aha..."
Viidenkympin pikkusummat ei paljon tässä konkassa enää paina.
Eli laina kasvaa syksyn aikana vielä hieman suuremmaksi.

Puskurissa on nyt remppaa varten rahaa n.2800€ (se alkuperäinen 200 euroa mukaanluettuna).
ASP-säästöstä otettiin vielä kymmenen prosenttia siitä taloyhtiönlainajemmarahasta ja lisäksi lainan perustamismaksu 370euroa, jota en tietenkään alkuperäisissä laskelmissa ottanut huomioon.
Lisäksi luottokortilla on limiittiä 2000 euroa (koska velkaa sohvasta 500 euroa).
Siinä olis Femmiksen rempparahat.

Paitsi että...
Tuosta täytyy ensi kuussa lohkaista vielä joko lyhennys+vastike tai vuokra. Nämä kaikki kun lankeavat maksettaviksi samaan aikaan ja elokuun palkkakin on täysp*ska.

Paitsi että...
Joudun ihanjustnytkohta lainaamaan puskurista vielä rahaa elämiseenkin, koska olen käyttänyt rahaa aivan miten sattuu uuden ihastukseni kanssa.
Jos toinen hemmottelee minkä kerkii, niin tulee välittömästi halu itsekin järkkäillä kaikenmaailman yllätyksiä ja herkkuja.
En valita. En missään nimessä!
Sen miehen kanssa on ihanaa!
Mutta nyt sovittiin, että aletaan yhdessä pihistelemään, jotta kompensoidaan nämä kesälomahurvittelutappiot! :)

Remppa

Noh! Sitten lähdettiin veljen johdolla tutkimaan asunnon remonttitarpeita!
Tunnin syynäyksen ja suunnittelun jälkeen kärsin jo "lievästä" paniikista. Veljeni näki joka paikassa paranneltavaa ja hutiloitua työtä ja on purkamassa tyyliin koko kämpän ja pelotteli vaikka millä ongelmilla. Siinä vaiheessa, kun koko olkkarin ikkunalasi oli menossa parin alareunassa olevan  maalitahran takia vaihtoon, aloin toppuuttelemaan, että nytnytnyt...

Eli jätimme muutaman kaunesvirheen korjauksen "tuonnemmaksi" (tyyliin kun voitan lotossa..) ja keskityimme niihin mitä nyt pitää tehdä.
Silti pelottaa ihan kamalasti, että riittääkö nuo fyffet varsinkin jos todella tulee vastaan suuriakin kuluja vaativia ongelmia.
Kylppärin seinää ei voi esim maalata ennen kuin tehdään kosteusmittaus (joka maksaa hunajaa), siksi että jos talon rakenteissa tapahtuu "jotain" ja kylppärissä on tehty "jotain" voidaan asukas ilmeisesti laittaa maksumieheksi.
Mutta ilmeisesti siihenkin saadaan isännöitsijätoimistoa halvemmalla ammattikoulun opiskelijat käyttöön, koska heidän tekemä mittaus on kuulemma ihan yhtä virallinen.

Että sellasta. Veli hoitaa, minä vikisen. Ja hermoilen. Ja maksan.