Tein itsetutkiskelua perjantain tuhlauspaniikkihäiriön jälkeen.
Tajusin itsekin, että kitukuun sentinpihtaaminen oli taas menossa yhtä överiksi, kuin vuosia sitten kun olin juuri aloittanut säästöprojektini.
Lopputuloksena rauhotuin, järkiinnyin ja tajusin että liika on liikaa.
Torstain perunkirjoitukseen matkustamisesta olisi sitä paitsi ollut tulossa taas kuluja, joista olisin tällä menolla mennyt niin hysteeriseksi, ettei sitä olisi kestänyt erkkikään. Kaikkein vähiten allekirjoittanut itse, joten nyt otetaan suosiolla uusi ääni kelloon.
Eli:
Perunkirjoituksen jälkeen tililleni siirtyvät rahat sijoitetaan ASPiin ja täsmäluottoon, niillä summilla, jotka alunperinkin olin budjetoinut, riippumatta siitä, kuinka paljon ylimääräistä sieltä nyt tulee. Jätän nämä ylimääräiset nyt käyttövaroiksi välttääkseni loppukuun panikointia. Palkkapäivään asti selvinneet mahdolliset varat sijoittuvat sitten puskuriin.
Noniin. Huih! Tuntuipa hyvältä!
Donnalla on tapana innostua usein asioista niin täysillä, että joskus alkaa mennä vähän liian lujaa.
Käsi ylös kuka huomasi? (^_^)/
Viikonlopun aikana en käynyt kuitenkaaa kertaakaan kaupassa, että kaikinpuolin hyvin menee tästä uudesta hienosta rentoutuneesta asenteestani huolimatta... :)
P.S. Pakastinkampanjalle kuuluu seuraavanlaista: En ehtinyt kuin vasta suunnittelemaan sulattamista kun sain eilen kaverilta ilmaiseksi kaksi pitkoa pullaa. Huomenna on kuulemma mahdollisuus saada lisää, jos vain kelpaa. On jäänyt yli tapahtumasta, jossa kaveri oli mukana...
Pullapitko ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini, enkä tiedä mitä pakastetuilla sellaisilla edes teen, mutta tungin nämä ilmaiset nisut nyt sitten pakastimeen. Tuskin huolin lisää. Ja pohdin jo noidenkin poisheittoa, mutta tekee pahaa heittää ruokaa pois :O
Emmätiedä. Ehkä pistän vahingon kiertämään ja lahjoitan ne naapuriin, jotta pääsen vihdoin sulattamaan ja keräämään varastoon oikeaa ruokaa :D
Syö silti tai tee köyhiä ritareja :D
VastaaPoistaTasapainoilua tämä tietysti on, mutta sinulla ainakin on hyvä asenne ja sitoutuminen kuluihin. Kunhan ei elämänlaatu kärsi liikaa, kulujen hallinnan opettelu todellakin jää elämään soluihin :)
Köyhät ritarit tuli itselläkin mieleen. Joo. Ehkä annan pullille mahdollisuuden :)
PoistaMulla on torstaihin asti joka päivä iltavuoro ja eväätkin töihin valmiina, joten tuhlailuun ei onneksi ole edes aikaa eikä tarvettakaan!
Anna pullille edes mahdollisuus. Jos on oikein herkkunälkä, niin kyllä niistä saa hyvän jälkiruuan. (Minä mietin, että mitä teen kolmelle ruisleivälle pakkasessa, kun otan syötäväksi niin syön max neljäs osan ja loppu menee roskiin, kun se vanhenee... Ehkä minunkin pitää antaa ruisleivälle mahdollisuus, vaikka siitä ei saa köyhiäritareita). Ja jos alkaa mennä liian lujaa säästämisessä niin rentoudu, älä anna pään räjähtää. Säästämisessä matkankin pitää olla kiva (toki matkalla saa oppia itsestä asioita).
VastaaPoistaTää on kovin tuttu ilmiö kun innostun jostain projektista. Laihtutuksessa kävi alkuvuodesta ihan samalla lailla: Kuntokuuria oli kolme kuukautta takana ja poikkesin ruokavaliosta syömällä pari näkkäriä ja elämä oli pilalla :D Onneksi pilailin asiasta jo seuraavana päivänä.
PoistaHei jäiset ruisleivät on ihan ntaivaallisia kun ne sulattaa leivänpaahtimessa. Pohdin jo, että voikohan niille pullille tehdä saman kun ovat valmiiksi viipaloituja.