Pommikämpän hintasota osa 1.

Ensimmäinen yritys 81 000 euroa hylätty. Jyrkästi, mutta diplomaattisesti.

Tekstissä käytetty termi "myyjä" tarkoittaa kuolinpesän osakasta, joka on vastuussa myynnistä ja hinnasta.

Myyjä:

* Myyjä ei suostunut tämän tiedon perusteella edes harkitsemaan laskevansa myyntihintaa.
Kehotti vain korottamaan tarjousta, jotta voidaan alkaa neuvottelemaan kunnolla.

* Myyjä möläytti tosin vahingossa, että arvioivat asunnon hinnaksi putkiremontin huomioiden
110k tai 105k.
Eli alastulon alkamisen mahdollisuus on olemassa vaikka niin järkähtämätöntä esitettiinkin.

* Myyjä kuuluu myös selvästi perinteisen putkiremontin vastustajiin, ja oli sitä mieltä, ettei tämä talo mitään putkiremonttia vielä edes tarvitse. (Jassoo..)

* Myyjä totesi ettei heillä ole mikään kiire, eikä heidän ole edes pakko sitä myydä.
Ja muutenkin aikoivat lähteä myyntipuuhiin vasta kesällä. (Siihen on neljä kuukautta...)


Ostaja (minä):

* Totesin ettei mulla ole varaa tuohon pyyntihintaan, eikä varsinkaan sitten kun putkiremonttikustannukset luetaan mukaan.

* Kerroin olleeni putkiremonttikokouksessa, jossa aikataulusta ilmeni se, että remppa saattaa jo vuoden kuluttua olla ajankohtainen ja tosiaan saattaa kivuta sinne tonniin per neliö.

* Pintoja on uusittava ja irtaimistoa (esim pakastin puuttuu) hankittava, johon menee myös tuhansia euroja. Arvioin että 5000€ (totuus n. 2500€).

* Sanoin, että kun ovat miettineet asiaa ja jos ovat valmiita pudottamaan pyyntihintaa niin voivat laittaa viestiä. Tähän sain vastuksen, että niin voin laitta minäkin jos/kun haluan korottaa tarjousta.

Mietteitä: 

Tässä on nyt selvästi aika tiukka hintasota edessä.
Mies osaa selvästi
Mutta ikinä ei lannistuta!
Jatkan yrittämistä, mutta periksi en anna ja pysyn takarajassani, joka on 95k.

Tuli tässä kyllä mieleen, että kun tästä uhkaa tulla näin hankalaa, niin katselen samalla muita asuntoilmoituksia ja kyselen, josko joku muu tässä taloyhtiössä olisi halukas myymään yksiönsä vähän vähäisemmällä sodankäynnillä. Niitä löytyy taloyhtiöstämme kuitenkin 45kpl.

Sillä aikaa muissa talouskoukeroissani:

Tuhlasin laivalla kun ostin tarjouskosmetiikkaa (ja viinaa) varastoon.
Tili tyhjeni ja lainasin jo vähän puskurista. Joudun varmasti lainaamaan vielä lisää.
Kaiken tämän asuntohässäkän ja lainaneuvottelun ja tuhansien eurojen pyörittelyn jälkeen syntyi illuusio, että mulla on jotenkin liikaa rahaa ja sitä piti päästä käyttämään.

Lisäksi tuli eräs vuoronvaihto joka soi ensi kuun palkasta noin 60 euroa veks. Mutta joka tietää huhitkuun palkkaan sitten n. 90 euroa lisää, joten oli kannattava.
Vuosittainen bonuskin tulee, mutta melkein puolet pienempänä kuin viime vuonna eli käteen siitä jää noin 230 euroa, joka maksetaan n. 24.3. odotin siis 350 euroa. Buu!

Mutta arvatkaa mitä!
Kaikesta tästä huolimatta olen päättänyt maksaa ensi kuussa koko visavelan puskurilla pois.
Eli ensi kuussa (10.3.) olen täysin velaton!

Siinäpä lause, jota en ole koko aikuisikäni aikana ääneen sanonut.

Niin, että meni kämppäasiat miten meni, on täällä melkoinen ilonaihe silti ihanjustkohta ovella! :)